Nyt Papu taas saa hepuleitaan pihanurmella ja hakee samalla kuitenkin jatkuvasti kontaktia. Vaikkei heti tulisi luokse kutsusta, riittää kun piilottaa kasvonsa - jo tulee kiire tarkistamaan, että mihin se ihminen katosi :D
Käärmeet ovat yksi semmoinen juttu joista oon välillä vähän hysteerinen, Konsta kun meinasi alkukesästä astua kyyn päälle, joten kyllä niitä täällä vaan on. Toiset koirathan automaattisesti osaavat varoa käärmeitä, mutta musta jotenkin tuntuu, että tämä neiti kyllä mielellään haastaisi luikeronkin. Ei oo tullut Papun kanssa vielä luikeroihin törmättyä, onneksi.
Eivät ne onneksi mielellään lyhyellä nurmella luikertelekaan, niinpä huristelen ahkerasti ruohonleikkurilla. Papu vaan tykkää tonkia puskissa kaikenmaailman ököjen perässä ja aina ryntään tarkistamaan, ettei vaan oo ei-toivottu "saalis".
Papu Veeran temppukoulussa :)
Papun jäätelökesä <3
Vielä semmoisia ajatuksia tästä rodusta on herännyt tässä kesän aikana, että voin todellakin lämpimästi suositella lapsiperheen lemmikiksi :) Lapsirakas ja äärettömän leikkisä, ei "hätkähdä" tai mene rikki, jaksaa viihdyttää ja hassutella lasten kanssa, lohduttaa lohtua kaipaavaa sekä on pienen kokonsa ansiosta ollut paljon myös lasten ulkoilutettavana (toki valvovan silmän alla). Persoonallisuus ei todellakaan jää vain rodun ulkonäköön :D Itse kun oon aina ollut "isojen koirien" ihminen, mutta isot koirat suuressa perheessä ovat ehdottomasti vain ja ainoastaan aikuisten vastuulla. Nyt voi hyvillä mielin antaa lastenkin harjoitella ja harrastaa vapaammin, silti sitä itselle tuttua haastetta ja ison koiran luonnetta löytyy silti riittämiin :)