Papu on iiiihana pieni vintiö, jolla on valtava ego :) Kieltäminen tuntuu tekevän asioista entistä mielenkiintoisempia ja komennettaessa Papu vetää korvat niskaa pitkin: "ähäkutti"-ilmeellä pompitaan tasajalkaa ympäri, "enpäs kuulekaan tuommoisia hölmöjä kieltoja!" Kyllä asiat kuitenkin sitten lopulta menee jakeluun ja sitten kiivetäänkin syliin taas rauhottumaan ja jakelemaan pieniä pusuja.
Vielä ei olla päästy sisäsiisteyttä paljoa harjoittelemaan, kun ulkoilu on vähän jännää ja vilpoista puuhaa. Pari kertaa päivässä käydään kuitenkin haistelemassa pihalla tai terassilla hetki. Manttelikin on Papun mielestä ihan tyhmä, se päällä kuljetaan lähinnä takaperin pomppien. Paperille osuu kuitenkin suurin osa tuotoksista jo, joten uskonpa että sisäsiisteyskin sieltä tulee sitten, kun päästään paremmin harjoittelemaan.
Kynsienleikkuu on vallan kivutonta puuhaa; senkun nappaa tytön syliin ja pitää tukevasti kiinni tassusta, niin reippaasti voi napsutella menemään! Kehuiksi Papulle riittää ääni vielä tässä vaiheessa. "Oi miten hieeeno tyttö!" saa Papun ryhdin paranemaan kuin taikaiskusta, korvat terhakasti pystyyn ja pää kallelleen, sitten alkaakin "jeejee" tanssit ja taas tulee pusuja! Lisäksi ollaan harjoiteltu pöydillä seisomista näyttelyitä varten (Pete pyörittelee epäuskoisena päätään, kun nostan koiran PÖYDÄLLE), sekä päivittäin tutkittu hampaita, korvia jne. totuttelua kaikenmoiseen ronkkimiseen ja tutkimiseen.
Lapset ovat opettaneet Papua noutamaan leluja, ja se tuntuu olevan mieleistä puuhaa! Lisäksi ollaan myös harjoiteltu jo ruoan kanssa, että kupille mennään vasta kun tulee lupa "ole hyvä". Kovin pitkiä aikoja ei viitsi vielä kiusata, mutta hetken Papu malttaa odottaa pomppimatta oikein mallikkaasti!
Ronttikin sulaa pikkuhiljaa, tänä aamuna Papu kiipeili makailevan Rontin päällä ja nuuskutteli tassuja, eikä Rontti ollut moksiskaan. Sitten alkoi pikkuhampaat naksumaan ja päätin olla menemättä väliin, kun tilanne näytti siltä, että Rontti uskalsi jo olla oma itsensä. Hienosti ja oikeudenmukaisesti "Rontti-setä" laittoi stopin hommalle ilmoittamalla Papulle, että "riitti, kiitti!". Papu oli tästä ihan pöllämystynyt, eikä yrittänytkään heti uudestaan riiviöidä vaan istahti katsomaan, että "täh, eikse ollukaan kivaa muka?!"
Öisin Papu saa olla jo vapaasti makuuhuoneessa, iltapalan jälkeen vielä pienet "papulihepulit" ja sitten Papu menee joko nukkutassulle tai omaan mökkiinsä yöunille, ihan ilman mutinoita. Sänkyyn ei ole yrittänyt, mutta jos sängystä roikkuu joku käsi tai jalka niin sen Papu bongaa samantien :D Päiväsaikaan Papu on muutoin ihan vapaana, mutta kun lähdetään töihin / kouluun nostetaan Papu kehikkoon joka on rakennettu kahdeksasta noin metrin pituisesta palasesta, joten ahtaasti ei tarvitse silloinkaan olla :) Pääasia on, ettei koiruus pääse loukkaamaan itseään. Papu menee kehikkoon kun lähdetään ja ensimmäinen kotiutuva koululainen sitten antaa päiväruoat ja vapauttaa neidin. Jotenkin musta tuntuu, että kehikostakin voidaan pian luopua kun Ronttikin jo pärjää Papun kanssa - pitää vain muistaa sulkea lastenhuoneen ovi ja laittaa työhuoneeseen portti jottei eksytä leluihin, sähköjohtoihin jne.
Tämmöistä ihanaa vaaleanpunaista ja pehmoista (tosin terävähampaista) pentuaikaa elellään, päivittelen taas lisää lähipäivinä ;)
