Pitkästä aikaa päivitystä blogiin.

Jälleen kerran elämä on ollut kovin hektistä ja katastrofaalista, joten blogissa on ollut aika hiljasta... Papu kuitenkin on semmonen valopilkku, että saa harmaimpiinkin päiviin iloa ja suloisuutta omalla persoonallaan :) Nyt ollaan syyslomalla, joten päätin käyttää Papua hieman mannekiinina ja testailtiin neulomuksiani kirpakassa syysaamussa, tässä muutamia kuvia:

Papu Rontin haudalla

Tässä resoriputki-neuleessa piisaa vielä kasvuvaraa :)

Raitapaita alkaa olla jo aika nafti, taisi olla liian ohutta lankaa kyseiselle kaavalle :D

Sitten vielä perus-nakuPapu <3

Ollaan heittämässä poikien huoneen romusohvaa pois, Papu tosin tahtoisi pitää selkänojapehmusteet itsellään <3

Eka näyttely!

Mentiin ajoissa näyttelypaikalle ja selvisikin, että pennut arvostellaan viimeisenä :D Oli sitten hyvää aikaa ihastella muita ranskiksia (joita oli paljon kaikennäköisiä ja -värisiä persoonallisuuksia <3 ) ja Papullakin oli hyvää aikaa ihmetellä ilmapiiriä, tehdä tuttavuuksia ja vintiöidä ennen esiintymistä.

Papu käyttäytyi kehässä oikein mallikkaasti ja arvostelukin oli mukava, Papu sijottui ryhmässään neljänneksi.

Tässä muutamia kuvia näyttelystä, jos joku tunnistaa muita koiria kuvista 7-9kk narttupentujen ryhmästä, saa niitä laittaa vaikka kommenttina tähän kirjoitukseen :)

"Pakolliset" posekuvat ;)

Kaivopuiston erikoisnäyttely

SKKY:n erikoisnäyttely on siis sunnuntaina, ja sinne ollaan Papun kanssa suuntaamassa :) Paikalle on tulossa nelisenkymmentä ranskanbulldoggia, joten sinne kannattaa tulla rotua ihastelemaan.

Flunssaisena ei oikein ajatus kulje, mutta laitan tähän nyt kuvan Papusta testailemassa upouusia turvavyövaljaitaan. Koetan viikon loppuun mennessä saada jotain fiksujakin kuvia neidistä, kamerakin kun vihdoin on löytynyt!

Kännykkäkuvia

Eli siis kamera on edelleen hukassa, mutta tässä joitakin kännykällä räpsittyjä otoksia.

Sitten vielä sellainen uutinen, että Papu on ilmoitettu ensimmäiseen koiranäyttelyynsä 28.8. :) Saas nähdä kuin käy! Kovasti harjoteltu on pöydillä seisoskelua ja hampaiden tonkimista sekä ravaamista nätisti.

Valmistujaiset

Eilen oli viimeinen perustottiskurssi. Papu oli oikein mallikelpoinen <3 Harjoiteltiin ohittamisia, paikallaoloa 3min, 2min ja 1min jaksoissa, luoksetuloja vauhdikkaasti sekä paikallaoloa ohjaajan siirtyessä kauemmas ja palatessa koiran luokse. Opettaja kehui Papun maasta taivaisiin, on todella fiksu ja kuuliainen ikäisekseen :) ..ja kaunis, semmoinen jäntevä sporttimallinen ranskis kuulemma :D Saas nähdä, ehkäpä jatketaan rally-tokoon tästä vielä syksymmällä kun kerran potentiaalia olisi ;)

Kameranpirulainen on piiloutunut niin, etten löydä tuota vieläkään joten laadukkaampia kuvia joutunee odottelemaan, mutta yksi pieni paniikinsekainen videopätkä olisi :D 

Olimme vanhempieni rannassa kahlailemassa (vesi laskenut niin, että bulleroinenkin pystyy hyvin kahlaamaan). Päätin kuvata suloista vesipetoa ja kappas, neidillä syttyi joku idealamppu ja ampaisi syvemmälle, ihan uimaan saakka! No ranskikset tietäen itse hätäännyin ja ampaisin perään, joten itse uintilenkkiä ei kokonaisuudessaan kunnolla videolla näy. Papu tosin kiltisti kääntyi ja meni ihan rantaan asti, kun huomasi että emäntä tulee kiljuen perässä :D

Papu the Ystävä

Papu alkaa jo osoittamaan merkkejä siitä, että villeimmät penturiekunnat ovat takanapäin. Toki silloin-tällöin villiinnytäänkin, mutta enimmäkseen leikki on hallittua ja Papu "kysyy" ennen kuin alkaa hippasille/painimaan. Isännän varpaita tosin tekisi mieli edelleen maistella enempi kuin isäntä toivoo...

Lasten, etenkin Konstan kanssa Papulla on aivan omat juttunsa, joita ei ulkopuoliset ymmärrä. Koirakouluttaja sanoikin Papun ja Konstan välisistä leikeistä, että siihen ei pidä missään nimessä mennä väliin. Miksi menisikään, sydän sulaa touhua katsellessa <3 Konsta hihittää ja vipeltää ympäriinsä ja Papu on visusti touhussa mukana, välillä on lelujakin matkassa; lemppari tällä hetkellä tuntuu olevan paksu puuvillanarun pätkä, jonka kanssa harrastetaan "Papun kalastusta", köydenvetoa, ja tehdään erilaisia temppuja, piruetteja ja kuperkeikkoja. Kaikkein hauskin leikki kaksikon mielestä tuntuu kuitenkin olevan hippa narun kanssa. Papu myttää narun suuhunsa niin, ettei narunpäät lepata ja kutsuu Konstaa leikkiin. Papu odottaa, että Konsta on ihan lähellä ja pinkaisee karkuun. Jos Konsta ei lähde perään, Papu tanssii narun kanssa ympäri poikaa kunnes "tärppää". Hihityksen saattelemana kaksikko singahtelee ympäri pihaa / kämppää. Aluksi en pitänyt tästä leikistä: ajattelin, että Papu oppii livistämään karkuun kielletyt tavarat suussaan, mutta höpö-höpö! Papu kyllä erottaa koska on leikkiaika ja koska ei. Kun Konsta kutsuu, tuo Papu kiltisti narunpätkän pojan käsiin ja juoksee karkuun ainoastaan silloin kun se selvästikin kuuluu leikkiin.

Oma roolini Papun kanssa on lähinnä auktoriteetti ja turvapaikka, vaikka toki itsekin ulkoilen, leikin ja touhuan koiruuden kanssa, mutta eihän mulla riittäisi edes energia siihen, mihin lapsilla - ja Papulla! :D

Tästä tulikin mieleeni muutamia myyttejä ranskanbulldogeista:
"Puhtaasti seura- /sohvakoira, ei pidä lenkkeilystä, ei vahti-/saalistusviettiä" jne jne.. These myths are BUSTED! Kun ranskanbulldoggi on terve ja hyväkuntoinen, on kyse koirasta ihan siinä missä muutkin koirat ovat. Välillä tosin epäilen, onko tuo koirakaan. Huumorintajua löytyy yllinkyllin, enkä ole koskaan nähnyt yhdenkään koiran taipuvan niin eksoottisiin asentoihin, kuin meidän "jooga-karhu". Lisäksi Papu rakastaa vedellä läträämistä (paitsi suihkua), saunomista ja sylissä köllöttelyä. Usein sohvalla onkin yksi jos toinen kainalo vapaana. Mitään neitimäisiä käytöstapoja ei tietenkään ole, mm. ruokailun päätteeksi Papu tulee sanomaan "kiitos": Istahtaa aivan ruoan antaneen henkilön nenän eteen, katsoo syvälle silmiin, kallistaa päätään ja..."BÖRP!" Joskus harvoin neiti myös kuorsaa kuin mikäkin äijä, mutta meidän omituisessa perheessä näitä piirteitä pidetään sangen viehättävinä.

Olen ikäväkseni jälleen kerran hukannut kameran, mutta kunhan löydän sen, olisi aika ottaa puolivuotisposeerauskuvat ;)

Raskasta aivojumppaa!

Eilen koulussa tutustutettiin koirat naksuttimen käyttöön. Kylläpäs Papu mietti hommaa otsa kurtussa! Voin kertoa, että moinen pohtiminen on raskaampaa kuin mitkään lenkit tai riehumisleikit, neiti oli tunnin jälkeen aivan puhki. Lisäksi harjoiteltiin koiran venyttelyä, hierontaa ja "nahan irrotusta", Papu nautti todella - oikein nojaili hartaasti venytyksen suuntaan ja mm. tarjosi yhtä takajalkaa venytettäessä myös toista, päätyen lopulta semmoiseen jooga-asentoon, ettei voisi kuvitellakaan koiran taipuvan niin! Myös hieronta ja "nahan irrotus" (koiraa tartutaan kohdista, joissa nahka on löysää, ja nahkaa vanutetaan ja vedetään, tarkoituksena rentouttaa) olivat kovasti Papun mieleen. Eräs tuttavani kutsuu ranskanbullaansa "Joogakarhuksi", ymmärränkin erinomaisesti moisen nimityksen :D

Ai, ja kävihän Papu uimassakin! Papu on aiemmin kahlaillut kyllä niin, että mahakin kastuu, mutta siis tällä kertaa ihan uimassa. Oltiin vanhempieni rannassa, jossa on sen verran jyrkkä rantapenger ettei siellä ihan kahlaaminen onnistunut. Muut menivät uimaan ja Papu katseli järvelle kaihoisasti. Nappasin sitten neidin syliin ja laskin niin, että tassut hipoivat vettä. Johan alkoi uintiliikkeet vimmatulla tahdilla! Päätin sitten laskea koiran kokonaan veteen: Toki pidin vähän kiinni, ettei toinen vain joudu uppeluksiin - mutta kuinkas ollakaan, Papu ui oikein mallikkaasti muutaman metrin! Uintiharrastusta pitää siis ehdottomasti jatkaa, mutta tarkkanahan näiden kanssa on oltava kun helposti rakenteensa vuoksi saattavat upota.

Tässä vielä pari kuvaa:

Urhea Papu!

Eilen, kun oltiin matkalla koirakouluun, huomasin, että ylhäältäpäin katsottuna Papun pää näytti ihan epämuodostuneelta. Oikean korvan alle oli kasvanut puolikkaan pingispallon kokoinen patti! Tunnustelin ja tutkin sitä, ei löytynyt mitään reikiä tai pistoskohtia, Papu ei aristanut sitä mitenkään. Tämän jälkeen ihmeteltiin pattia opettajan kanssa ja puhuttiin käärmeistä ja ampiaisista. Papu ei kuitenkaan näyttänyt mitään huolestuttavia oireita vaikka olikin hieman tavallista haluttomampi. Saattoi johtua tosin kovasta helteestä. Tunnin lopussa patti oli jo pehmentynyt ja pienentynyt hieman. Tänään patti on jo laskenut, mutta oikean posken alapuolella kaulalla roikkuu vielä löysähkö pussi. Todennäköisimmin siis ampiaisen pisto, kun ilmestyikin niin äkillisesti.

Tunnilla harjoiteltiin houkuttelua ja sen avulla ohjaajan jalkojen välistä pujottelua, tassun antamista, takajaloilla seisomista, ynnä muita hauskoja temppuja. Kaikki muu sujui, paitsi etupään laskeminen maahan ei luonnistunut lainkaan tälläkään kertaa :D Opettajan mukaan tyypillistä ranskanbulldogeille, makuuasento on luonnoton (paitsi nukkuessa). Kyllä mä oon päättänyt jonkin konstin maihinmenolle kehitellä vielä :D

Koirakoululainen

Eilen alkoi Papun perustottelevaisuuskurssi Tiina Liljan vetämänä Leppävaarassa. Mentiin Papun kanssa kentälle, jossa olikin jo kokeneempina konkareina valkoinen paimenkoira sekä noutaja ja alokkaana Papun lisäksi aivan hurmaavan suloinen beaglenpentu :) Papu piti huolen, että saa taatusti kaikkien huomion, joten sisääntulo suoritettiin täyttä kurkkua huutaen! Beaglepolo taisi pelästyä pikkumonsteria pahemman kerran ja menikin hetki, että tämä tokeni järkytyksestä. Hetken aikaa Papu oli aivan täpinöissään, mutta lähdimme kiertämään kenttää ja pujottelemaan koirien ohi reippaassa kävelyvauhdissa. Pian Papu sitten rentoutuikin ja ohitukset alkoivat sujumaan niin mallikkaasti, että opettaja kehoitti jo ajoittamaan palkkaamisen ainoastaan siihen hetkeen kun Papu on aivan rinnalla. Enää ei siis riitä, että kuljetaan nätisti remmi löysällä hieman taluttajan edellä tai perässä! Sitten harjoiteltiin istumista, joka Papulta sujuukin hienosti, sekä maahanmenoa, joka ei sujunut ollenkaan. Kuka nyt märällä asfaltilla huvikseen pötköttelisi? ;) Käsittelyt ja tutkimusharjoitukset sujuivat hyvin niin tutun- kuin vieraankin ihmisen tekeminä, Papu on kuulemma harvinaisen hyväkäytöksinen eikä hypi niin paljon ihmisiä vasten, kuin ranskikset yleensä? Mun mielestäni neiti vieläkin hyppii ja höseltää vähän liikaa kohtaamistilanteissa, mutta parempaan päin ollaan toki menossa harjoittelun kautta :D Lopuksi vielä leikittiin "bussipysäkkiä", jossa pikkuhiljaa kaikki koirat vietiin niin lähelle toisiaan kuin mahdollista koiran pysyessä rentona. Nyt saatiin jo beaglekaveriltakin iloista hännänheilutusta tervehdykseksi, ehkä ensi kerralla onnistutaan olemaan pelottelematta uusia kavereita :)

Tänään napsaistiin muutama kuva pöydällä seisoskelusta, Papu malttaa jo poseerata aika pitkiäkin aikoja vaikkeivät tassut vielä ihan pysy "muodostelmassa" :)

(Huomatkaa upouusi "ison tytön" panta! :))

Kasvua

Kun meille maaliskuussa kotiutui n. 2-kiloinen pikku Papu, (josta isäntä totesikin, että "eihän tuo mikään Papu ole, ennemminkin 'Herne' !") mahtui pikkuprinsessa vielä Råttansa kanssa pieneen pahvilaatikkoon, ja tilaakin oli reippaasti :)

Keväämmällä n. kuusikiloisella (nyt jo miehenkin mielestä) Papusella alkoi mökki käymään "hieman" ahtaaksi . Silti sinne oli sitkeästi sullouduttava, vaikka muitakin mukavia nukkumapaikkoja on tarjolla :D

Tänään Papu sitten vihdoin sai upouuden kevythäkin, joka toimii kotona Papun omana pesänä ja turvapaikkana, ja on siten semmoinen myös reissun päällä tulevaisuudessa :)

Ikävä uutinen...

Rontti on poissa. Sunnuntaina aamusella tapahtui jotain kamalaa ja täysin ennalta-arvaamatonta. Rontti hyppäsi tyttömme Nooran kasvoihin täysin varoituksetta ja sekunnissa koko maailma heitti kuperkeikkaa. Rontti on ollut meillä aivan pennusta asti, itseasiassa Rontin emo oli tuttavan koira, joka yllättäen pyöräytti maailmaan kaksi pentua. Nämä tulivat jo pariviikkoisina emänsä kanssa minun hoiviini, omistajan ollessa estynyt pentuja hoitamasta. Tästä "palkkiona" sain pitää Rontin itselläni. Rontti oli Elämäni Koira, aina hyvätapainen ja kiltti, joskin melko touhukas ja energinen pakkaus. Rontti ei koskaan osoittanut mitään merkkejä aggressiivisuudesta, ja oli jopa koirien välisissä eripuratilanteissa itse oikeudenmukaisuus. Jokainen, joka koiran tunsi, ei ole meinannut uskoa tapahtunutta. Periaatteeni on, että koirat saavat varoittaa ja ilmoittaa epämieluisista tilanteista, mutta suoranainen ihmisen päällekäyminen on ehdottomasti kiellettyä ja koiran viimeinen teko. Ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin siis pistämään käytäntöön tämän periaatteeni.

Noora voi kuitenkin hyvin tilanteeseen nähden. Nenästä poskelle on 12 tikkiä, nenän alla yksi-, etuhammas jouduttiin poistamaan (onneksi maito-sellainen) ja suuhun tuli myös kymmenkunta tikkiä. Samoin kämmenselässä on pari tikkiä - Noora oli ilmeisesti ehtinyt kohottamaan kättä eteen sen verran, että kulmahammas osui siihen. Noora on ollut todella reipas ja urhea ja kestänyt hyvin kaikki lääkärien hoitotoimenpiteet.

Lähetin Rontin patologille, josko sieltä voisi löytyä jotain mahdollisia selityksiä tälle "salamalle kirkkaalta taivaalta".

R.I.P. Rontti 3.5.2004-29.5.2011

Kun tulimme sairaalasta, Noora pelkäsi Papuakin aivan kuollakseen. Seuraavana päivänä kuitenkin jo leikki sujui ja Noora uskalsi jopa torkahtaa Papun kanssa samalle sohvalle. Uskonpa, että Papun ansiosta tyttö välttyy suuremmilta traumoilta ja koirakammolta tulevaisuudessa <3

Papuun Rontin lähtö vaikutti suuresti. Päivisin Papu on oma leikkisä itsensä, tosin nykyisin kuuntelee ja seuraa ihmisiä paremmin, ennen viipotteli enimmäkseen Rontin perässä. Yöt ovatkin ihan oma lukunsa, kun sammutan lukuvaloni ja olen aikeissa kääntää kylkeä, Papu ampaisee pystyyn ja käy haukkumassa joka nurkan talossa. Olenkin joutunut pitämään nyt Papua meidän kanssa makkarissa ettei koko talo herää. Ei auta, vaikka lenkitetään ja leikitetään ja juoksennellaan pitkin pihaa niin, että luulisi toisen olevan väsynyt. Toistaiseksi ollaan vaan koetettu olla huomioimatta näitä yöllisiä hepuleita ja toivotaan, että menee pian ohi.

Lisäksi tämä vaikuttaa elämäämme siten, että taitaa olla aika etsiä Papulle sopivia koirakavereita tuttavapiiristä ja pistää toteen myös suunnitelma Ronjan ja Papun pentutottis-kurssista.

(Muokkausta: Rontin ruumiinavauksessa selvisi, että koiralla oli ollut laajentunut ja "pallomainen sydän", endokardioosi ja vaikeita rytmihäiriöitä. Näiden aiheuttamat levottomat yöunet ja pitkäaikainen kivun kanssa eläminen varmasti vaativat veronsa Rontin kärsivällisyydestä. Rontti kun ei kipua mitenkään näyttänyt, ainoastaan muuttui jääräpäisemmäksi ja "korvattomaksi", minkä itse pistin vanhuuden piikkiin.)

...ja tässä niitä lupailemiani kuvia vielä.

Piti nyt laittaa komeasta Rontti-sedästäkin muutama edustava ja vähemmän edustava kuva :D

Papu temmeltää

...ja sitten vähän aiheen vierestä, kauppatorilta tämmöinen pätkä :D

Papun maailmanvalloitus jatkuu :)

Kevätkiireessä jäänyt kirjottelematta blogiin kuulumisia, mutta kaikenmoista tapahtumaa on kuitenkin mahtunut Papun eloon viimeisten viikkojen aikana. Rokotusrumba alkaa olla voiton puolella, vielä ensi viikolla rabies (suositeltiin annettavaksi erikseen, ei tehosterokotteen yhteydessä, jotta saavutetaan paras mahdollinen suoja). Lisäksi Rontista löytyneiden punkkien takia molemmat koirat on nyt valeltu Frontlinellä, vaikka Papusta ei ole kyllä yhtään punkkia löytynyt.

Tänään Papu oli mukana tallilla ja isot hevoset olivat aluksi kovin pelottavia, kaukaa niille piti rähjätä ja kun nostin Papun syliin hevosen nuuhkittavaksi, liimautui Papu mua vasten ja koetti korvat sivuille törröttäen esittää niinkuin ei olisikaan mitään hevosia missään. Lopulta kuitenkin taluttelin toisella kädellä hevosta ja toisella Papua, ja kumpainenkin tallustelivat kuin olisivat aina kulkeneet yhdessä! Tallilla ihmiset olivat aivan ihastuksissaan Papusta joten monta uutta fania taas saatiin, vaikkakin Papu hieman maisteli osaa heistä vaihtuvine naskalihampaineen.

Kuviakin on otettu mutta lisäilen myöhemmin, nyt täytyy lähteä jännäämään Suomen Leijonien puolesta!

Kevättä rinnassa!! :)

Meillä on kotona meneillään kevätsiivous, eilen järjesteltiin lasten huoneet Papun "avustuksella". Neiti vilisti pitkin mökkiä korvat niskaa pitkin - milloin mikäkin lelu tai vaatekappale suussaan ja ihan selvästi hihitteli ilkikurisesti mennessään - lapset huutelivat vähän väliä "Papu, eiiiiii!" kun arvotavarat saivat kyytiä.

Kiirastorstaina ajateltiin pitkästä aikaa lämmittää vähän takkaa. Ilmojen lämmettyä mokoma kapistus ei sitten vetänytkään totuttuun tapaan, ja savua tuli sisälle jonkin verran. Avattiin kiireesti ovet ja ryhdyttiin tuuletuspuuhiin heti kun saatiin takka toimimaan kunnolla. Siinä hössäkässä sitten Papukin hävisi ja ajateltiin tietenkin, että juoksi pihalle. Noora 5v oli hysteerisen itkukohtauksen partaalla ja etsi Papua hädissään... Sitten kaksosten huoneesta kuuluikin melkoinen mekkala; joku oli pistänyt oven kiinni ja Papu jäänyt tyytyväisenä köllimään pehmolelujen sekaan, havahtuen lopulta kutsuihin :D

Tänään on alkamaisillaan siivouspäivä nro 2, joka käsittää liinavaatehuoltoa (ihania pehmoisia kasoja, joissa Papu tykkää möyriä) sekä pihatalkoopuuhia. Papu the Petoeläin sai kevään ensimmäisen saaliinsa pihamaalla: etanan! Iuuuuu.... Kaksoset sitten kaivelivat etananrippeitä Papun kidasta inhosta kiljahdellen.

Laittelen taas kuvia myöhemmin mikäli tässä tohinassa ehdin napata kameran kouraani :) ...ja nyt hommia jatkamaan!

Papu toivottelee mukavaa pääsiäisenaikaa kaikille :)

Pääsiäis-Papu <3

Papu valloittaa maailmaa!

Tänään startattiin auto ja lähdettiin näyttämään Papulle "suuren maailman meininkiä" eli meidän ihmisten työpaikkaa, autoalan liikkeessä. Automatka oli jo reilusti pidempi kuin eläinlääkärille tai lähipaikkoihin joissa ollaan jonkin verran käyty. Papuhan onkin jo tottunut matkustaja eikä autoilussa ole mitään ongelmia hieman pidemmälläkään reissulla :)

Autoliikkeen pihamaalla Papu kulki oikein nätisti remmissä, mitä nyt tahtoi jahdata tuulen kieputtamia kuivia lehtiä. Muutoin malttoi pitää remmin löysänä ja seurata taskut namia pullollaan olevaa emäntää sievästi. Eräälle automyyjälle piti vähän haukahdella liikkeessä, tietenkin!

Sitten isäntä päätti pestä auton ja Papu istui emännän sylissä autossa kallistellen päätään painepesurin kohinalle ja seurasi ihmeissään ikkunoissa valuvaa saippuavaahtoa ja veden roisketta. Rohkea tyttö, ei kuitenkaan pelännyt ollenkaan moista mekkalaa!

Huoltoasemalla haettiin kahvit ja Papu odotteli autossa. Päätti sitten kavuta kuskin penkille ja mennessään laittoi "epähuomiossa" hätävilkut päälle. Isäntä kävi sammuttamassa ne. Hetken päästä sama temppu uudestaan, ja alettiinkin miettimään, ettei tainnutkaan olla vahinko :D Ei noista ranskiksista koskaan tiedä...

Uutisia

Papu kävi tiistaina rokotuksessa. Tulin kotiin Papua hakemaan ja ihmettelin, kun oikea silmä punoitti - aamulla vielä mitään ei näkynyt. No, oltiin menossa jokatapauksessa eläinlääkärille, tämä saisi katsoa sitä samalla.
Eläinlääkäri oli ihmeellinen paikka, joka kolo piti tutkia ja kaikille omituisuuksille Papu pöhisi ja kallisteli päätään... -kunnes sisään asteli hieman suurempi koirakaveri; vaivihkaa vilkaisin vaakaa jonka lukemat näyttivät 69kg ja risat! Papun (3,5kg) mielestä tuommosta pikkuherraa olisi pitänyt vähän komentaa, mutta katsoin parhaimmaksi napata neidin syliin ja kiinnittää huomion toisaalle ;) Rokotus sujui mutkattomasti ja silmässä todettiin silmätulehdus johon saatiin antibioottitippoja hoidoksi (nyt silmä on taas ihan entistä ehompi). Lääkäri vielä kehaisi, että Papulla on todella sujuva ja helppo hengitys, sekä neiti on kuulemma muutenkin erinomaisen ihastuttava yksilö <3 (no, sehän olikin jo tiedossa :D)

Lisäksi Papun tiedot löytyvät nyt jalostustietojärjestelmästä :)

Lisäilen tähän vielä myöhemmin muutaman uuden kuvan, täältä töistä en pääse niihin käsiksi.

...tässä vielä lupailemani kuvat :)

..ja arkistojen kätköistä tämmöinen kuva vajaan viikon ikäisestä neidistä vertailukohdaksi, että kasvettu on kovasti ;)

Kiitos kasvattaja Katrin Landsberg kuvasta

Agilityä ja remmiharjoittelua

Tänään taisi löytyä Papulle mieleinen harrastus. Lasten kanssa rakenneltiin pieniä esteitä (n.10cm korkeita) sekä vanhasta pahvisesta muropaketista "putki". Molemmat Papu hiffasi nopeasti pienen namin avustuksella. Sitten vähän hypittiin ja sukellettiin putken läpi, oikein mallikelpoisesti! :)

Lisäksi kokeiltiin pihalla kävelyä remmissä. Se oli melko hidasta etenemistä - jälleen tarvittiin pientä "porkkanaa" ja pikkuhiljaa alkoi sujumaan. Papu tosin protestoi enempi manttelia kuin  remmiä, sillä sisään tultaessa riisuin manttelin ja liikkuminen remmin kanssa sujui hienosti, vaikka välillä pysähtyikin sitä ihmettelemään ja tutkimaan.

Rontti-setä näyttää mallia

Lisäksi tänään lasten kanssa tehtiin taikataikinaa ja lapset askartelivat siitä kaikkea mukavaa mm. piparkakkumuoteilla. Itsekin intouduin mukaan ja tässä lopputulos:

Ystävykset Rontti ja Papu

Ulkona Rontti leikkisi kovasti Papun kanssa, mutta syöksähtelyt ja pomppimiset näyttää Papusta vielä vähän liian hurjalta. Kotona rauhallisempi Rontti on taas hyvinkin kiehtova ja ihana, Papu on alkanut hakeutumaan ihmisten lisäksi myös Rontin kainaloon nukkumaan <3

Rontti on jopa myötämielinen tähän ja antaa Papun kiipeillä päällään sekä nakerrella häntäkarvoja  :) Tuossa kuvassa on kuitenkin aika mainio ilme Rontilla, mitä lie miettii kainaloisesta?

Tänään Rontti sai yrjölän puuroa ja annoin siitä myös Papulle ruoan sekaan maistiaiset. Papu tykkäsi kovasti ja noukki kaikki puurot muun ruoan seasta ensin.

Tässä vielä ruokinnasta mielenkiintoinen artikkeli - nyt kun tuli puheeksi :)