Lomatouhotusta

Meidän neidin jukuripäisyys on väistymässä, tai sitten on silläkin saralla tapahtunut tilapäinen pehmeneminen. Papu on omassa pihassa aina vain enempi jälleen vapaana, kuten oli pentunakin. Oli pitkä kausi, jolloin neiti päätti remmin irrottua menettää kuulonsa samantien ja painella naapuriin kurmoottamaan perhoskoiria ja näiden sekarotuista suurikokoisempaa kaveria - tai lähteä jahtaamaan jokaikistä pikkulintua ja satunnaista lenkkeilijää.

Nyt Papu taas saa hepuleitaan pihanurmella ja hakee samalla kuitenkin jatkuvasti kontaktia. Vaikkei heti tulisi luokse kutsusta, riittää kun piilottaa kasvonsa - jo tulee kiire tarkistamaan, että mihin se ihminen katosi :D

Käärmeet ovat yksi semmoinen juttu joista oon välillä vähän hysteerinen, Konsta kun meinasi alkukesästä astua kyyn päälle, joten kyllä niitä täällä vaan on. Toiset koirathan automaattisesti osaavat varoa käärmeitä, mutta musta jotenkin tuntuu, että tämä neiti kyllä mielellään haastaisi luikeronkin. Ei oo tullut Papun kanssa vielä luikeroihin törmättyä, onneksi.

Eivät ne onneksi mielellään lyhyellä nurmella luikertelekaan, niinpä huristelen ahkerasti ruohonleikkurilla. Papu vaan tykkää tonkia puskissa kaikenmaailman ököjen perässä ja aina ryntään tarkistamaan, ettei vaan oo ei-toivottu "saalis".

Papu Veeran temppukoulussa :)

Papun jäätelökesä <3

Vielä semmoisia ajatuksia tästä rodusta on herännyt tässä kesän aikana, että voin todellakin lämpimästi suositella lapsiperheen lemmikiksi :) Lapsirakas ja äärettömän leikkisä, ei "hätkähdä" tai mene rikki, jaksaa viihdyttää ja hassutella lasten kanssa, lohduttaa lohtua kaipaavaa sekä on pienen kokonsa ansiosta ollut paljon myös lasten ulkoilutettavana (toki valvovan silmän alla). Persoonallisuus ei todellakaan jää vain rodun ulkonäköön :D Itse kun oon aina ollut "isojen koirien" ihminen, mutta isot koirat suuressa perheessä ovat ehdottomasti vain ja ainoastaan aikuisten vastuulla. Nyt voi hyvillä mielin antaa lastenkin harjoitella ja harrastaa vapaammin, silti sitä itselle tuttua haastetta ja ison koiran luonnetta löytyy silti riittämiin :) 

Papun kesäkuulumisia

Papu alkaa selvästi osoittaa aikuistumisen merkkejä. Suurimpia intohimoja eivät enää ole varvasmonsterointi ja yleinen riiviöinti, vaan halirapsut, syliköllöttely sekä muu ihmisistäkin mukava yhteistoiminta :D

Ruokahalu hukkui juoksujen kynnyksellä, juuri kun tarkoitus oli saada hieman pyöreyttä Papuun. Juoksut ovat nyt onnellisesti takanapäin ja ruoka maistuu hyvin, jopa paremmin kuin ennen! Maha kestää hienosti uusia tuttavuuksia, joita tarjotaan lähinnä Maukas Energian + RC French Bulldogin ohessa. Maukkaan valikoimista löytyy raakapakasteita vaikka minkälaisia. Naudan lihaisaa rasvaa, kalkkunanjauhelihaa sekä naudan mahaa on mennyt valtavalla ruokahalulla. Välillä toki kiinteämpiäkin herkkupaloja järsitään :)

Kauniilla neitokaisella on myös edessään tulevana viikonloppuna viimeiset näyttelyt junnuluokassa, sinne nyt reenaillaan ja puunaillaan kovasti! Tähän mennessä näyttelyistä on tullut erinomaisia arvosteluja tasaiseen tahtiin :)

Papu on myös toistuvasti osoittanut kiinnostusta nenätyöskentelyyn ja on uskomattoman tarkka jäljestäessään mm. rosvopaistia, jonka hautasimme pihaan Juhannuksena. Kulki tarkkaan läpi reitin, jota paistia oli kannettu haudasta ruokapöytään :D Pitääkin alkaa hyödyntämään tätä ominaisuutta ja testailla, minkälaiset jäljet ovat eniten neidin mieleen.