Ikävä uutinen...

Rontti on poissa. Sunnuntaina aamusella tapahtui jotain kamalaa ja täysin ennalta-arvaamatonta. Rontti hyppäsi tyttömme Nooran kasvoihin täysin varoituksetta ja sekunnissa koko maailma heitti kuperkeikkaa. Rontti on ollut meillä aivan pennusta asti, itseasiassa Rontin emo oli tuttavan koira, joka yllättäen pyöräytti maailmaan kaksi pentua. Nämä tulivat jo pariviikkoisina emänsä kanssa minun hoiviini, omistajan ollessa estynyt pentuja hoitamasta. Tästä "palkkiona" sain pitää Rontin itselläni. Rontti oli Elämäni Koira, aina hyvätapainen ja kiltti, joskin melko touhukas ja energinen pakkaus. Rontti ei koskaan osoittanut mitään merkkejä aggressiivisuudesta, ja oli jopa koirien välisissä eripuratilanteissa itse oikeudenmukaisuus. Jokainen, joka koiran tunsi, ei ole meinannut uskoa tapahtunutta. Periaatteeni on, että koirat saavat varoittaa ja ilmoittaa epämieluisista tilanteista, mutta suoranainen ihmisen päällekäyminen on ehdottomasti kiellettyä ja koiran viimeinen teko. Ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin siis pistämään käytäntöön tämän periaatteeni.

Noora voi kuitenkin hyvin tilanteeseen nähden. Nenästä poskelle on 12 tikkiä, nenän alla yksi-, etuhammas jouduttiin poistamaan (onneksi maito-sellainen) ja suuhun tuli myös kymmenkunta tikkiä. Samoin kämmenselässä on pari tikkiä - Noora oli ilmeisesti ehtinyt kohottamaan kättä eteen sen verran, että kulmahammas osui siihen. Noora on ollut todella reipas ja urhea ja kestänyt hyvin kaikki lääkärien hoitotoimenpiteet.

Lähetin Rontin patologille, josko sieltä voisi löytyä jotain mahdollisia selityksiä tälle "salamalle kirkkaalta taivaalta".

R.I.P. Rontti 3.5.2004-29.5.2011

Kun tulimme sairaalasta, Noora pelkäsi Papuakin aivan kuollakseen. Seuraavana päivänä kuitenkin jo leikki sujui ja Noora uskalsi jopa torkahtaa Papun kanssa samalle sohvalle. Uskonpa, että Papun ansiosta tyttö välttyy suuremmilta traumoilta ja koirakammolta tulevaisuudessa <3

Papuun Rontin lähtö vaikutti suuresti. Päivisin Papu on oma leikkisä itsensä, tosin nykyisin kuuntelee ja seuraa ihmisiä paremmin, ennen viipotteli enimmäkseen Rontin perässä. Yöt ovatkin ihan oma lukunsa, kun sammutan lukuvaloni ja olen aikeissa kääntää kylkeä, Papu ampaisee pystyyn ja käy haukkumassa joka nurkan talossa. Olenkin joutunut pitämään nyt Papua meidän kanssa makkarissa ettei koko talo herää. Ei auta, vaikka lenkitetään ja leikitetään ja juoksennellaan pitkin pihaa niin, että luulisi toisen olevan väsynyt. Toistaiseksi ollaan vaan koetettu olla huomioimatta näitä yöllisiä hepuleita ja toivotaan, että menee pian ohi.

Lisäksi tämä vaikuttaa elämäämme siten, että taitaa olla aika etsiä Papulle sopivia koirakavereita tuttavapiiristä ja pistää toteen myös suunnitelma Ronjan ja Papun pentutottis-kurssista.

(Muokkausta: Rontin ruumiinavauksessa selvisi, että koiralla oli ollut laajentunut ja "pallomainen sydän", endokardioosi ja vaikeita rytmihäiriöitä. Näiden aiheuttamat levottomat yöunet ja pitkäaikainen kivun kanssa eläminen varmasti vaativat veronsa Rontin kärsivällisyydestä. Rontti kun ei kipua mitenkään näyttänyt, ainoastaan muuttui jääräpäisemmäksi ja "korvattomaksi", minkä itse pistin vanhuuden piikkiin.)