Valmistujaiset

Eilen oli viimeinen perustottiskurssi. Papu oli oikein mallikelpoinen <3 Harjoiteltiin ohittamisia, paikallaoloa 3min, 2min ja 1min jaksoissa, luoksetuloja vauhdikkaasti sekä paikallaoloa ohjaajan siirtyessä kauemmas ja palatessa koiran luokse. Opettaja kehui Papun maasta taivaisiin, on todella fiksu ja kuuliainen ikäisekseen :) ..ja kaunis, semmoinen jäntevä sporttimallinen ranskis kuulemma :D Saas nähdä, ehkäpä jatketaan rally-tokoon tästä vielä syksymmällä kun kerran potentiaalia olisi ;)

Kameranpirulainen on piiloutunut niin, etten löydä tuota vieläkään joten laadukkaampia kuvia joutunee odottelemaan, mutta yksi pieni paniikinsekainen videopätkä olisi :D 

Olimme vanhempieni rannassa kahlailemassa (vesi laskenut niin, että bulleroinenkin pystyy hyvin kahlaamaan). Päätin kuvata suloista vesipetoa ja kappas, neidillä syttyi joku idealamppu ja ampaisi syvemmälle, ihan uimaan saakka! No ranskikset tietäen itse hätäännyin ja ampaisin perään, joten itse uintilenkkiä ei kokonaisuudessaan kunnolla videolla näy. Papu tosin kiltisti kääntyi ja meni ihan rantaan asti, kun huomasi että emäntä tulee kiljuen perässä :D

Papu the Ystävä

Papu alkaa jo osoittamaan merkkejä siitä, että villeimmät penturiekunnat ovat takanapäin. Toki silloin-tällöin villiinnytäänkin, mutta enimmäkseen leikki on hallittua ja Papu "kysyy" ennen kuin alkaa hippasille/painimaan. Isännän varpaita tosin tekisi mieli edelleen maistella enempi kuin isäntä toivoo...

Lasten, etenkin Konstan kanssa Papulla on aivan omat juttunsa, joita ei ulkopuoliset ymmärrä. Koirakouluttaja sanoikin Papun ja Konstan välisistä leikeistä, että siihen ei pidä missään nimessä mennä väliin. Miksi menisikään, sydän sulaa touhua katsellessa <3 Konsta hihittää ja vipeltää ympäriinsä ja Papu on visusti touhussa mukana, välillä on lelujakin matkassa; lemppari tällä hetkellä tuntuu olevan paksu puuvillanarun pätkä, jonka kanssa harrastetaan "Papun kalastusta", köydenvetoa, ja tehdään erilaisia temppuja, piruetteja ja kuperkeikkoja. Kaikkein hauskin leikki kaksikon mielestä tuntuu kuitenkin olevan hippa narun kanssa. Papu myttää narun suuhunsa niin, ettei narunpäät lepata ja kutsuu Konstaa leikkiin. Papu odottaa, että Konsta on ihan lähellä ja pinkaisee karkuun. Jos Konsta ei lähde perään, Papu tanssii narun kanssa ympäri poikaa kunnes "tärppää". Hihityksen saattelemana kaksikko singahtelee ympäri pihaa / kämppää. Aluksi en pitänyt tästä leikistä: ajattelin, että Papu oppii livistämään karkuun kielletyt tavarat suussaan, mutta höpö-höpö! Papu kyllä erottaa koska on leikkiaika ja koska ei. Kun Konsta kutsuu, tuo Papu kiltisti narunpätkän pojan käsiin ja juoksee karkuun ainoastaan silloin kun se selvästikin kuuluu leikkiin.

Oma roolini Papun kanssa on lähinnä auktoriteetti ja turvapaikka, vaikka toki itsekin ulkoilen, leikin ja touhuan koiruuden kanssa, mutta eihän mulla riittäisi edes energia siihen, mihin lapsilla - ja Papulla! :D

Tästä tulikin mieleeni muutamia myyttejä ranskanbulldogeista:
"Puhtaasti seura- /sohvakoira, ei pidä lenkkeilystä, ei vahti-/saalistusviettiä" jne jne.. These myths are BUSTED! Kun ranskanbulldoggi on terve ja hyväkuntoinen, on kyse koirasta ihan siinä missä muutkin koirat ovat. Välillä tosin epäilen, onko tuo koirakaan. Huumorintajua löytyy yllinkyllin, enkä ole koskaan nähnyt yhdenkään koiran taipuvan niin eksoottisiin asentoihin, kuin meidän "jooga-karhu". Lisäksi Papu rakastaa vedellä läträämistä (paitsi suihkua), saunomista ja sylissä köllöttelyä. Usein sohvalla onkin yksi jos toinen kainalo vapaana. Mitään neitimäisiä käytöstapoja ei tietenkään ole, mm. ruokailun päätteeksi Papu tulee sanomaan "kiitos": Istahtaa aivan ruoan antaneen henkilön nenän eteen, katsoo syvälle silmiin, kallistaa päätään ja..."BÖRP!" Joskus harvoin neiti myös kuorsaa kuin mikäkin äijä, mutta meidän omituisessa perheessä näitä piirteitä pidetään sangen viehättävinä.

Olen ikäväkseni jälleen kerran hukannut kameran, mutta kunhan löydän sen, olisi aika ottaa puolivuotisposeerauskuvat ;)

Raskasta aivojumppaa!

Eilen koulussa tutustutettiin koirat naksuttimen käyttöön. Kylläpäs Papu mietti hommaa otsa kurtussa! Voin kertoa, että moinen pohtiminen on raskaampaa kuin mitkään lenkit tai riehumisleikit, neiti oli tunnin jälkeen aivan puhki. Lisäksi harjoiteltiin koiran venyttelyä, hierontaa ja "nahan irrotusta", Papu nautti todella - oikein nojaili hartaasti venytyksen suuntaan ja mm. tarjosi yhtä takajalkaa venytettäessä myös toista, päätyen lopulta semmoiseen jooga-asentoon, ettei voisi kuvitellakaan koiran taipuvan niin! Myös hieronta ja "nahan irrotus" (koiraa tartutaan kohdista, joissa nahka on löysää, ja nahkaa vanutetaan ja vedetään, tarkoituksena rentouttaa) olivat kovasti Papun mieleen. Eräs tuttavani kutsuu ranskanbullaansa "Joogakarhuksi", ymmärränkin erinomaisesti moisen nimityksen :D

Ai, ja kävihän Papu uimassakin! Papu on aiemmin kahlaillut kyllä niin, että mahakin kastuu, mutta siis tällä kertaa ihan uimassa. Oltiin vanhempieni rannassa, jossa on sen verran jyrkkä rantapenger ettei siellä ihan kahlaaminen onnistunut. Muut menivät uimaan ja Papu katseli järvelle kaihoisasti. Nappasin sitten neidin syliin ja laskin niin, että tassut hipoivat vettä. Johan alkoi uintiliikkeet vimmatulla tahdilla! Päätin sitten laskea koiran kokonaan veteen: Toki pidin vähän kiinni, ettei toinen vain joudu uppeluksiin - mutta kuinkas ollakaan, Papu ui oikein mallikkaasti muutaman metrin! Uintiharrastusta pitää siis ehdottomasti jatkaa, mutta tarkkanahan näiden kanssa on oltava kun helposti rakenteensa vuoksi saattavat upota.

Tässä vielä pari kuvaa:

Urhea Papu!

Eilen, kun oltiin matkalla koirakouluun, huomasin, että ylhäältäpäin katsottuna Papun pää näytti ihan epämuodostuneelta. Oikean korvan alle oli kasvanut puolikkaan pingispallon kokoinen patti! Tunnustelin ja tutkin sitä, ei löytynyt mitään reikiä tai pistoskohtia, Papu ei aristanut sitä mitenkään. Tämän jälkeen ihmeteltiin pattia opettajan kanssa ja puhuttiin käärmeistä ja ampiaisista. Papu ei kuitenkaan näyttänyt mitään huolestuttavia oireita vaikka olikin hieman tavallista haluttomampi. Saattoi johtua tosin kovasta helteestä. Tunnin lopussa patti oli jo pehmentynyt ja pienentynyt hieman. Tänään patti on jo laskenut, mutta oikean posken alapuolella kaulalla roikkuu vielä löysähkö pussi. Todennäköisimmin siis ampiaisen pisto, kun ilmestyikin niin äkillisesti.

Tunnilla harjoiteltiin houkuttelua ja sen avulla ohjaajan jalkojen välistä pujottelua, tassun antamista, takajaloilla seisomista, ynnä muita hauskoja temppuja. Kaikki muu sujui, paitsi etupään laskeminen maahan ei luonnistunut lainkaan tälläkään kertaa :D Opettajan mukaan tyypillistä ranskanbulldogeille, makuuasento on luonnoton (paitsi nukkuessa). Kyllä mä oon päättänyt jonkin konstin maihinmenolle kehitellä vielä :D