Papu alkaa jo osoittamaan merkkejä siitä, että villeimmät penturiekunnat ovat takanapäin. Toki silloin-tällöin villiinnytäänkin, mutta enimmäkseen leikki on hallittua ja Papu "kysyy" ennen kuin alkaa hippasille/painimaan. Isännän varpaita tosin tekisi mieli edelleen maistella enempi kuin isäntä toivoo...
Lasten, etenkin Konstan kanssa Papulla on aivan omat juttunsa, joita ei ulkopuoliset ymmärrä. Koirakouluttaja sanoikin Papun ja Konstan välisistä leikeistä, että siihen ei pidä missään nimessä mennä väliin. Miksi menisikään, sydän sulaa touhua katsellessa <3 Konsta hihittää ja vipeltää ympäriinsä ja Papu on visusti touhussa mukana, välillä on lelujakin matkassa; lemppari tällä hetkellä tuntuu olevan paksu puuvillanarun pätkä, jonka kanssa harrastetaan "Papun kalastusta", köydenvetoa, ja tehdään erilaisia temppuja, piruetteja ja kuperkeikkoja. Kaikkein hauskin leikki kaksikon mielestä tuntuu kuitenkin olevan hippa narun kanssa. Papu myttää narun suuhunsa niin, ettei narunpäät lepata ja kutsuu Konstaa leikkiin. Papu odottaa, että Konsta on ihan lähellä ja pinkaisee karkuun. Jos Konsta ei lähde perään, Papu tanssii narun kanssa ympäri poikaa kunnes "tärppää". Hihityksen saattelemana kaksikko singahtelee ympäri pihaa / kämppää. Aluksi en pitänyt tästä leikistä: ajattelin, että Papu oppii livistämään karkuun kielletyt tavarat suussaan, mutta höpö-höpö! Papu kyllä erottaa koska on leikkiaika ja koska ei. Kun Konsta kutsuu, tuo Papu kiltisti narunpätkän pojan käsiin ja juoksee karkuun ainoastaan silloin kun se selvästikin kuuluu leikkiin.
Oma roolini Papun kanssa on lähinnä auktoriteetti ja turvapaikka, vaikka toki itsekin ulkoilen, leikin ja touhuan koiruuden kanssa, mutta eihän mulla riittäisi edes energia siihen, mihin lapsilla - ja Papulla! :D
Tästä tulikin mieleeni muutamia myyttejä ranskanbulldogeista:
"Puhtaasti seura- /sohvakoira, ei pidä lenkkeilystä, ei vahti-/saalistusviettiä" jne jne.. These myths are BUSTED! Kun ranskanbulldoggi on terve ja hyväkuntoinen, on kyse koirasta ihan siinä missä muutkin koirat ovat. Välillä tosin epäilen, onko tuo koirakaan. Huumorintajua löytyy yllinkyllin, enkä ole koskaan nähnyt yhdenkään koiran taipuvan niin eksoottisiin asentoihin, kuin meidän "jooga-karhu". Lisäksi Papu rakastaa vedellä läträämistä (paitsi suihkua), saunomista ja sylissä köllöttelyä. Usein sohvalla onkin yksi jos toinen kainalo vapaana. Mitään neitimäisiä käytöstapoja ei tietenkään ole, mm. ruokailun päätteeksi Papu tulee sanomaan "kiitos": Istahtaa aivan ruoan antaneen henkilön nenän eteen, katsoo syvälle silmiin, kallistaa päätään ja..."BÖRP!" Joskus harvoin neiti myös kuorsaa kuin mikäkin äijä, mutta meidän omituisessa perheessä näitä piirteitä pidetään sangen viehättävinä.
Olen ikäväkseni jälleen kerran hukannut kameran, mutta kunhan löydän sen, olisi aika ottaa puolivuotisposeerauskuvat ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti