Vielä reilu viikko...

Meidän koti on jo valmiiksi suhteellisen askeettinen ja koiraystävällinen niinkutsutulta sisustukseltaan. Silti olen intoutunut järkkäilemään ja hienosäätämään, jotta täällä olisi mahdollisimman turvallista pienelle pennulle. Saamme kasvattajalta myös lainaan kätevän, kuudesta reilunkokoisesta palasta kasattavan pentuaitauksen, jossa pentu voi aluksi viettää yönsä sängyn vieressä ja johon pennun voi nostaa turvaan, mikäli joudun käymään asioilla ilman koiria alkupäivinä. Pahvilaatikosta askarrellaan Papulle myös oma pesä - vaikka mieli tekisikin ostaa jo "hienoja juttuja" on muistettava, että ne saattavat saada hammasta. Pahvisen mökkinsä neiti saa siis rauhassa silputa mikäli siltä tuntuu.

Innostuin kutomaan ranskis-villapaitoja (aikuiselle ranskikselle):

ylempi on omasta päästä värkätty resoriputki, ja alempi kasvattajalta saamani kaavan mukaan tehty. Sitten pitää odotella, että neiti kasvaa jotta päästään sovittelemaan :) Vielähän tässä ehtii kutoa yhden pentukokoisenkin ennen neidin kotiutumista.


Lisäksi Papun mukaan tulee ihana nukkutassu, joka jo jossakin aiemmassa kuvassa saattoi vilahtaa. Hankittuna on vaaleanpunainen pehmoinen pentumantteli sekä tietenkin Ikeasta ikioma pehmo-Råtta (ovh 2,95€) :D Vielä on hankintalistalla tietenkin pikkuruiset kupit neidille. Pentutaluttimia, kissankynsisakset ja muita tarpeita onkin jossain laatikon pohjalla vinot pinot. Kasvattajan suosittelemat ruoat (Brit Care) hankitaan Mustista & Mirristä sekä myöhemmin Papukin saa lisäksi vähän maistella Murren Murkinoita. Toki penturuoankin sekaan laitetaan välillä pieniä maistiaisia kaikenmoista, jotta sietokyky ja mielenkiinto säilyy ;)

Kun käytiin tapaamassa Papua, tuli Ronjasta niin herttainen kuva Papun kanssa että mun täytyi vähän taiteilla:

Tästä vaan mun mielestä jotenkin välittyy se ihastus, jota Papu on meissä herättänyt :)

(klikkaamalla isommaksi)

Sydän täynnä vaaleanpunaisia prinsessatassunjälkiä :)

Tänään käytiin tapaamassa Papua kasvattajan luona. Aivan hurmaava, täydellinen  tyttö <3
Kuten kasvattajan muutkin koirat, mainioita persoonallisuuksia!

Tällä hetkellä olen jokseenkin mykistynyt, tai lähinnä päässä leijailee vain kaikkea ällöä ja vaaleanpunaista niin, etten kehtaa edes ääneen sanoa :D

Tässä kuitenkin muutamia kuvia, ehkä niistä saa jonkin käsityksen mielentilastani:

Mums!

Ihana mami <3

Pentumanttelin sovitusta, vähän kasvuvaraa vielä <3

Pusuja!

...että tämänlaisissa tunnelmissa täällä <3

Miksi ranskis? :)

Moni on minulta kysellyt, miten päädyimme ranskanbulldogiin, se kun on niin "pieni"kin? Läheiseni tietävät, että olen koko elämäni viettänyt isojen ja vähintään keskikokoisten koirien kanssa, aina lapsuudenkodin bullmastiffeista alkaen.

Vaikka olenkin perheellinen ja koirat ovat olleet aina perheenjäseniä, silti harrastaminen koirien kanssa (muu kuin "perus" ulkoilu) on ollut enimmäkseen minun vastuuni. Toki edelleenkin olen laumamme "päävastaava", mutta lapset ovat kasvaneet ja siinä samalla olen ilmeisesti heihinkin tartuttanut innostuksen ja kiinnostuksen koiraharrastuksia kohtaan. Lapsetkin ovat kuitenkin pienestä asti kasvaneet koirien keskellä ja osaavat hyvin luontevasti "puhua koiraa". Tästä heräsikin kysymys, mikä olisi sellainen rotu joka soveltuisi meidän perheemme nykytilanteeseen, rotu jota perheen teini-ikäiset lapset voisivat esimerkiksi turvallisesti ulkoiluttaa pihamaalla ja lähimetsässä koulupäivän jälkeen, käydä harrastuksissa ja kursseilla. Rotu joka olisi ehdottomasti sosiaalinen ja lapsirakas ja pysyisi perheemme menossa mukana innolla? Myös rakkaus ruttuihin on juurtunut meihin pysyvänlaisesti ;) Näissä persoonaillisissa ja valloittavissa tyypeissä on vain "sitä jotain" mikä kolahtaa ihan koko perheeseen täysillä <3 Ranskanbulldoggi on suuri persoona siinä missä suuretkin koirat, kompaktimmassa paketissa vain.

Jipii, huomenna päästään Papua katsomaan! Taidanpa pakata kamerankin mukaan ;)

Prinsessa Papunen

Tämä blogi kertoo pienen ranskanbulldoggitytön elämästä, aina ensimetreistä lähtien: Me täällä malttamattomina odotamme Papu-koiran saapumista kotiin vajaan parin viikon kuluttua!

Papun kuvat: Katrin Landsberg

Ei ole täysin mutkatonta ja helppoa etsiä luotettavaa kasvattajaa: Aloitimme operaation viime vuoden lopulla ja täytynee sanoa, että kaikkeen sitä törmää, hohhoi.. Vaikkei kyseinen rotu vielä kuulukaan pevisaan, ovat terveystutkimukset mielestäni vähintä, mitä kasvattaja voi tehdä jalostustyössään. Kurjaa seurata, miten sairaita monet rodut nykyään ovat ihmisten ahneuden takia. Mielestäni hieno asia ja rikkaus, että on paljon erilaisia koirarotuja - "jokaiselle jotakin". Ihmisten pitäisi vain oppia vetämään raja jalostuksessa ja nostaa terveyskysymys rodunomaisuuden rinnalle, jopa etusijalle. Pentutehtailuista nyt puhumattakaan.. :(

Kunnollisesti ja kaikkien sääntöjen mukaisesti rakkaudella kasvatettavia ranskanbulldoginpentuja saa usein jonottaa jopa vuoden. Meillä olikin tavoitteena löytää se oma suloisuus tämän vuoden aikana. Kirjoittelin sähköposteja kasvattajille ja haastattelin useita, ehkä jopa hivenen yli-innokkaasti... Lisäksi hankin tietoa rodusta ja liityin Kennelliiton lisäksi myös SKKY:hyn sekä Suomen Ranskanbulldogit RY:hyn. Kävimme myös lasten kanssa koiranäyttelyissä ihastelemassa näitä mainioita persoonallisuuksia.

Eräs kasvattaja sitten kolahtikin heti ensikuulumisia vaihdettaessa - vastuuntuntoinen, mukava ja muutenkin ajatusmaailmamme tuntuvat kohtaavan :) ...ja mikä parasta, hänen uskomattoman suloinen, terve ja rodunomainen koiransa vei sydämeni kertaheitolla <3 Olenkin ollut mukana hengessä jännittämässä lähestulkoon hedelmöittymishetkestä lähtien, ja niitä jännityshetkiä on riittänyt aina syntymään asti - ja ylikin. Papu nimittäin jäi ainoaksi pennuksi ja on Todellinen Prinsessa. Yhdistelmä miellytti kasvattajaakin niin kovasti, että tällä oli aikomuksena pitää yksi pentu itsellä. Päädyimme kaikkien kannalta suotuisaan ratkaisuun ja Papu tulee meille sijoitukseen. Itseäkin kiinnostaa koirien jalostus ja kasvatus, mutta rahkeita ei ole tässä vaiheessa lähteä edes haaveilemaan moisesta täysin uuden rodun kanssa. Mikä siis parempi keino opetella ja tutustua, kuin päästä seuraamaan kasvattajan työtä aivan läheltä - asian ytimestä niin sanotusti!

Pääasia meille tietenkin on uuden perheenjäsenen toivottaminen tervetulleeksi ja kaikki on avoinna: edetään ja harrastetaan sen mukaan, mihin koira parhaiten soveltuu ;)













Ylihuomenna menemme tapaamaan Papua kasvattajan luo! Papun kasvattaja asuu kohtuullisen kaukana, joten ei ole mahdollista harva se päivä kyläillä - muutoin varmasti ramppaisinkin siellä kunnes saisin porttikiellon :D Ollaan kuitenkin saatu seurata tytön kasvamista valokuvien ja kuulumisten muodossa <3

Tässä kuvan muotoisena esittelynä Papun tuleva "isoveikka" Rontti, 7-vuotias rottweiler-ajokoira-saks.pk-mix, joka on vielä taivaallisen tietämätön tulevasta. Ylpeänä voin kuitenkin vakuuttaa Rontin olevan herrasmies muiden koirien kanssa ja varmasti tulee myös ihastumaan ikihyviksi, kun emäntä kuskaa pienen naskalihampaisen termiitin kotiin meidän kaikkien elämää sulostuttamaan ;)