Moni on minulta kysellyt, miten päädyimme ranskanbulldogiin, se kun on niin "pieni"kin? Läheiseni tietävät, että olen koko elämäni viettänyt isojen ja vähintään keskikokoisten koirien kanssa, aina lapsuudenkodin bullmastiffeista alkaen.
Vaikka olenkin perheellinen ja koirat ovat olleet aina perheenjäseniä, silti harrastaminen koirien kanssa (muu kuin "perus" ulkoilu) on ollut enimmäkseen minun vastuuni. Toki edelleenkin olen laumamme "päävastaava", mutta lapset ovat kasvaneet ja siinä samalla olen ilmeisesti heihinkin tartuttanut innostuksen ja kiinnostuksen koiraharrastuksia kohtaan. Lapsetkin ovat kuitenkin pienestä asti kasvaneet koirien keskellä ja osaavat hyvin luontevasti "puhua koiraa". Tästä heräsikin kysymys, mikä olisi sellainen rotu joka soveltuisi meidän perheemme nykytilanteeseen, rotu jota perheen teini-ikäiset lapset voisivat esimerkiksi turvallisesti ulkoiluttaa pihamaalla ja lähimetsässä koulupäivän jälkeen, käydä harrastuksissa ja kursseilla. Rotu joka olisi ehdottomasti sosiaalinen ja lapsirakas ja pysyisi perheemme menossa mukana innolla? Myös rakkaus ruttuihin on juurtunut meihin pysyvänlaisesti ;) Näissä persoonaillisissa ja valloittavissa tyypeissä on vain "sitä jotain" mikä kolahtaa ihan koko perheeseen täysillä <3 Ranskanbulldoggi on suuri persoona siinä missä suuretkin koirat, kompaktimmassa paketissa vain.
Jipii, huomenna päästään Papua katsomaan! Taidanpa pakata kamerankin mukaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti