Papun kuvat: Katrin Landsberg
Ei ole täysin mutkatonta ja helppoa etsiä luotettavaa kasvattajaa: Aloitimme operaation viime vuoden lopulla ja täytynee sanoa, että kaikkeen sitä törmää, hohhoi.. Vaikkei kyseinen rotu vielä kuulukaan pevisaan, ovat terveystutkimukset mielestäni vähintä, mitä kasvattaja voi tehdä jalostustyössään. Kurjaa seurata, miten sairaita monet rodut nykyään ovat ihmisten ahneuden takia. Mielestäni hieno asia ja rikkaus, että on paljon erilaisia koirarotuja - "jokaiselle jotakin". Ihmisten pitäisi vain oppia vetämään raja jalostuksessa ja nostaa terveyskysymys rodunomaisuuden rinnalle, jopa etusijalle. Pentutehtailuista nyt puhumattakaan.. :(
Kunnollisesti ja kaikkien sääntöjen mukaisesti rakkaudella kasvatettavia ranskanbulldoginpentuja saa usein jonottaa jopa vuoden. Meillä olikin tavoitteena löytää se oma suloisuus tämän vuoden aikana. Kirjoittelin sähköposteja kasvattajille ja haastattelin useita, ehkä jopa hivenen yli-innokkaasti... Lisäksi hankin tietoa rodusta ja liityin Kennelliiton lisäksi myös SKKY:hyn sekä Suomen Ranskanbulldogit RY:hyn. Kävimme myös lasten kanssa koiranäyttelyissä ihastelemassa näitä mainioita persoonallisuuksia.
Eräs kasvattaja sitten kolahtikin heti ensikuulumisia vaihdettaessa - vastuuntuntoinen, mukava ja muutenkin ajatusmaailmamme tuntuvat kohtaavan :) ...ja mikä parasta, hänen uskomattoman suloinen, terve ja rodunomainen koiransa vei sydämeni kertaheitolla <3 Olenkin ollut mukana hengessä jännittämässä lähestulkoon hedelmöittymishetkestä lähtien, ja niitä jännityshetkiä on riittänyt aina syntymään asti - ja ylikin. Papu nimittäin jäi ainoaksi pennuksi ja on Todellinen Prinsessa. Yhdistelmä miellytti kasvattajaakin niin kovasti, että tällä oli aikomuksena pitää yksi pentu itsellä. Päädyimme kaikkien kannalta suotuisaan ratkaisuun ja Papu tulee meille sijoitukseen. Itseäkin kiinnostaa koirien jalostus ja kasvatus, mutta rahkeita ei ole tässä vaiheessa lähteä edes haaveilemaan moisesta täysin uuden rodun kanssa. Mikä siis parempi keino opetella ja tutustua, kuin päästä seuraamaan kasvattajan työtä aivan läheltä - asian ytimestä niin sanotusti!
Pääasia meille tietenkin on uuden perheenjäsenen toivottaminen tervetulleeksi ja kaikki on avoinna: edetään ja harrastetaan sen mukaan, mihin koira parhaiten soveltuu ;)
Ylihuomenna menemme tapaamaan Papua kasvattajan luo! Papun kasvattaja asuu kohtuullisen kaukana, joten ei ole mahdollista harva se päivä kyläillä - muutoin varmasti ramppaisinkin siellä kunnes saisin porttikiellon :D Ollaan kuitenkin saatu seurata tytön kasvamista valokuvien ja kuulumisten muodossa <3
Tässä kuvan muotoisena esittelynä Papun tuleva "isoveikka" Rontti, 7-vuotias rottweiler-ajokoira-saks.pk-mix, joka on vielä taivaallisen tietämätön tulevasta. Ylpeänä voin kuitenkin vakuuttaa Rontin olevan herrasmies muiden koirien kanssa ja varmasti tulee myös ihastumaan ikihyviksi, kun emäntä kuskaa pienen naskalihampaisen termiitin kotiin meidän kaikkien elämää sulostuttamaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti